Nose Work

Hippu harrastaa "nenätyötä"

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista koirien hajuhommista, käynyt parikin verijälkikurssia, päivän id-tunistuskurssin ja harjoitellut koiraetsintää ryhmässä. Näitä aktiviteetteja olemme jonkin verran epäsäännöllisesti harrastaneet viime vuosina, kun en ikäväkseni enää kykene agilityyn selkä- ja jalkavaivojeni vuoksi.

Olin lukenut Facebookista jenkkiläisten tuttavieni pumien Nose Work -treeneistä sekä -kisoista ja kiinnostukseni lajiin heräsi. Viime vuonna Suomeen perustettiinkin Nose Work Finland ry ja koulutuksiakin järjestetään jo melkein kaikkialla Suomessa.

Ilmoittauduin Hipun kanssa ystäväni Ritva Oljakan Koirakoulu TassuTreenin marraskuun puolivälissä alkaneelle NW-alkeiskurssille. Toki kysyin ensin Ritvan mielipidettä, voiko 4,5 kk:n ikäinen pentu aloittaa ko. lajin, kun sen kanssa oli kuitenkin jo tehty sekä makkara- että lyhyitä verijälkiä sekä etsitty treeneissä pari kertaa koiraa metsästä. Hippu oli siis jo oppinut ottamaan hajun ja seuraamaan sitä.

Pääsimme ilokseni aloittamaan alkeiskurssin. Kurssilla oli lisäksemme neljä koirakkoa. Ritva kertoi aluksi meille Nose Workin historiasta, kurssin sisällöstä sekä miten kurssi etenisi.

Kurssin alussa käytettiin erikokoisia pahvilaatikoita, jotka sijoitettiin huoneeseen joskus yhteen riviin, joskus kahteen. Välillä laatikot olivat miten sattuivat huoneessa. Koiraa ohjataan etsimään hajua (alkeiskurssilla eukalyptus-uute) järjestelmällisesti laatikko laatikolta ja seurataan koiran reaktioista, tekeekö se löydön.

Hippu oli ainoa pentu aikuisten koirien joukossa, mutta se ei meitä haitannut. Hippu jaksoi keskittyä hommiin aina kun oli sen vuoro. Kukin koira etsi hajua 3-4 kertaa kerrallaan kouluttajan siirtäessä laatikoiden paikkoja etsintöjen välissä. Saimme kotiin eukalyptus-uutepullon, jotta voimme treenata halutessamme myös kotona.

Alkeiskurssilla laatikkoetsinnässä käytettiin pahvilaatikoiden sijasta välillä muovisia reiällisiä laatikoita. Niistä haju leviää nopeammin ympäristöön, joten oikean laatikon löytäminen saattaa olla koiralle helpompaa.

Ehdimme alkeiskurssilla tekemään myös sisäetsintää. Siinä haju on piilotettu johonkin huonekaluun, tavaraan, lehtipinoon, kaapinovien väliin, jalkalistaan... oikeastaan siis ihan mihin vain, maasta noin metrin korkeudelle saakka.

Marraskuun lopulla ShowHau Center järjesti Vantaalla toimitilan parkkipaikalla möllien hajukokeen ja sen läpäisseille koirakoille möllien ajoneuvo- ja ulkotilaetsintäkokeet. Lähdimme paikalle Tuulikin ja Pennin kanssa, jotka olivat jo käyneet NW-alkeiskurssin. Ne möllikoirakot, jotka eivät hajukoetta läpäisseet, eivät päässeet etsintäkokeisiin. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten eri lailla eri rotuiset koirakot etenivät hajun etsimisessä. Meillä kävi hyvä tuuri: kun kokeet olivat ohi, eikä ratoja oltu vielä purettu, saimme omien pumiemme kanssa kokeilla niitä. Penni meni radalle ensin ja löysi hienosti hajun metallisesta ränninpalasta. Hippu onnistui myös hyvin ulkoetsinnässä ja löysi hajun. Ajoneuvoetsinnässä Penni löysi taas hyvin hajun, mutta Hippu ei arvannut tulla vieraan auton lähelle, vasta kun haettiin tyhjä laatikko auton viereen ja heitin sinne muutaman namin, tajusi Hippu mistä on kyse. Hieman ohjailemalla löytyi haju auton pölykapselin sisältä!

Meillä oli koulutuksessa reilun kuukauden joulutauko, jonka aikana treenattiin kotona kaikkien kolmen pumin voimin kerta pari viikossa. Täytyy kyllä kehua, että hajuetsintä on parasta puuhaa pumille, jos esim. talven pakkaset tai oma sairastuminen pakottavat tekemään tilapäisesti lyhyempiä lenkkejä. Hajuetsintä on pumeista tosi kivaa, eikä se vaadi muuta kun haju-uutteen, sekä pumin omistajalta hajun piilottamisen vaivan.

Tammikuun loppupuolella ShowHau Center järjesti Vantaalla toimitiloissaan NW-näytöksen, jota lähdimme katsomaan Kristiinan ja Hipun veljen Novan kanssa. NW-näytöksessä esiteltiin lajia, näytettiin, kuinka laatikkoetsintä tehdään, samoin sisätilaetsintä. Näytösten aikana kerrottiin lajin sääntöjä, jos tähtää koiransa kanssa kisaamaan. Hippu ja Nova eivät näytöksiä seuranneet, he painivat koko 1,5 tuntia, jonka ajan näytöksessä olimme. Onneksi painiminen tapahtui täydellisen hiljaisuuden vallassa, joten he eivät häirinneet esiintyviä koirakoita.

Tammikuun viimeisellä viikolla aloitimme Ritvan ohjauksessa NW-jatkokurssin. Ensimmäisellä tunnilla Hipulla kesti hetken aikaa ennen kuin se malttoi keskittyä, oli niin ihana nähdä Ritva pitkästä aikaa. Kurssilaisetkin olivat vaihtuneet, meitä on nyt vain kolme koirakkoa, joten aika väsyneen puminpennun vein maanantai-iltaisin kotiin.

Olemme harjoitelleet Hipun kanssa tällä jatkokurssilla uudenlaista ilmaisua hajun löytymiseen, koska aiempi ilmaisu ei välttämättä ollut selkein mahdollinen. Uusi ilmaisutapa onnistuu jo kotona, saa nähdä, toimiiko se yhtä hyvin myös kurssipaikassa. Onneksi meillä on tätä juttua kirjoittaessani vielä kolme tuntia jäljellä, on se niin hauskaa puuhaa tuo Nose Work! Suosittelen lämpimästi! (Teksti: Marja-Leena Puranen)

Lisätietoja Nose Work Finland.